Vuonna 2012 julkaistun Teemu Mannisen Paha äiti (Poesia) -runokokoelman aiheet ovat arkisia, mutta samalla myös kantaa ottavia. Runokokoelma on herättänyt keskustelua, koska teoksessa puhutaan yhteiskunnan ongelmista. Niin kuin Kansan Sivistysrahaston sivuilla kerrotaakin, kokoelma on anarkistinen yhteiskunnallinen puheenvuoro, mutta se on myös haikeutta ja kaipausta pohtiva teos.
Teoksen nimi Paha äiti ei anna oikeanlaista kuvaa sen sisällöstä. Yksi keskeisimmistä teemoista teoksessa on ympäristö. Monissa runoissa kuvataan luontoa, jonka takia runoihin on helppo samaistua. Luonnon lisäksi aiheina ovat myös ihminen, elämä, eläimet, yhteiskunta ja yleisesti arkiset asiat. Esimerkiksi “Porsas” -runon ensimmäisessä säkeistössä kuvataan luontoa ja eläimiä: “Aurinko mönkii mäelle muistoksi. / Lihava metsä laihtuu puistoksi. / Pimeä leijona säilyy tarhassa. / Myyty lohi jäätyy pakastimessa.”
Teoksen runot ovat irrallisia toisistaan eivätkä ne muodosta tiettyä kokonaisuutta. Teoksesta saatu kuva sen kuvaamasta yhteiskunnasta ei kuitenkaan eroa nykytodellisuudesta, sillä runoissa käsitellyt aiheet liittyvät nykyiseen yhteiskuntaan. Koska teoksessa ei sinällään ole henkilöitä, ei myöskään valta-asemaa ole kenelläkään. Suhtautuminen teokseen oli positiivista sen julkaisuvuonna, eikä se herättänyt juuri paheksuntaa. Koska julkaisemisesta on vasta viisi vuotta, suhtautuminen teokseen ei ole niin lyhyessä ajassa muuttunut. Teoksen runoista voi löytää monesti yhteiskuntakriittisyyttä, joten teoksen maailma on rinnastettavissa keskusteluihin yhteiskunnan ongelmista. Teoksen runsas kerronta luonnosta ja eläimistä on myös rinnastettavissa keskusteluihin luonnosta ja eläinten oloista.
Retorisina keinoina teoksessa käytetään esimerkiksi “Keskiyö” -runossa intertekstuaalisuutta. Runon kohta “se, mitä täältä löydetään, on tää: / hei se on vain elämää, ei sen enempää” viittaa Irwan Goodmanin Vain elämää -kappaleeseen. Teoksessa käytetään myös paljon kysymysmerkkejä esimerkiksi runossa “Muistin hiutaleet”: “Miten perustelet Pasilan? Miten vältyt / katkeruudelta?” Kysymyksillä on tarkoitus saada lukija ajattelemaan enemmän tai vähemmän tärkeitä asioita teosta luettaessaan. Näiden lisäksi teoksessa käytetään myös jonkin verran runoille tyypillistä toistoa. Esimerkiksi runosta “Teoria tuulesta” sitä löytyy paljonkin: “Kenties. Kenties päivämme ovat numeroidut. / Kenties joku luettelee niitä jossain tuolla.” sekä “--niin kuin uni ja vaivojemme asiat kohtaavat, / niin kuin kala hukkuu, niin kuin yöpyy meri--.” Teoksessa myös rinnastetaan jonkin verran jopa erikoisia asioita keskenään.
Teoksessa käsiteltävät aiheet ovat tärkeitä yhteiskuntamme toimivuudelle ja maapallon suojaamiselle. Runoista huomaa Mannisen näkemyksen yhteiskunnan nykytilanteesta ja suhtaudun hänen kanssaan samoin. Runoissa kuvataan miten luonto ja yhteiskunta ovat muuttuneet ja esimerkiksi “Elegia” -runossa käsitellään mm. ympäristöongelmia: “Pakkausmateriaalitehtaan suitsuke savuaa illalla. / Ohikulkija latkii autojen katkuja laholla sillalla.” Vaikka runoissa pompitaan välillä aiheesta toiseen ja niitä oli välillä vaikea ymmärtää, oli teos todella hieno ja siinä käsiteltävät aiheet todella tärkeitä.
Tekstissä on esitetty julkaisutiedot ja vähän taustoja teoksesta. Saan tekstin perusteella kiinnostavan käsityksen kyseisestä teoksesta ja siinä on kerrottu laajasti mistä teos kertoo. Teoksesta on poimittu kohtia, joka auttaa saamaan paremman käsityksen. Teoksen teesinä on yhteiskunnan tärkeys ja sitä on perusteltu läpi koko tekstin. Referointia on riittävästi ja kohdat mitkä on valittu ovat kiinnostavia. Teosta on pohdittu mielestäni riittävästi ja poimittu tärkeimmät aiheet. Intertekstuaalisuus lisää joissain kohdissa kiinnostusta esimerkiksi kohdassa Keskiyö runo. Tekstissä on mietitty kappalejako järkevästi ja se on selkeä. Kirjoittajan ajatusta on helppo seurata, sillä tekstiin on poimittu oleellisimmat asiat. Kieli on sujuvaa ja helposti ymmärrettävää. Teksti on mielestäni onnistunut hyvin ja se herätti mielenkiintoni!
VastaaPoistaTekstissä kerrotaan heti ensimmäisessä lauseessa teoksen julkaisutiedot ja samalla johdatetaan tiiviisti itse tekstiin.
VastaaPoistaTeoksen esittely on tehty hyvin ja järkevästi, mikä helpottaa teoksen ymmärrystä yleisellä tasolla. Siitä saa hyvän näkemyksen siitä mistä teos käsittelee.
Teoksen teesi näkyy selvästi tekstissä yhteiskunnan ongelmina. Sitä ollaan perusteltu hyvin ja ollaan otettu huomioon oman ja Mannisen näkökulmat, vaikka ovatkin samat. Tässä olevan teesin avulla voi pohtia järkevästi nykyisiä yhteiskunnan ongelmia ja niiden ratkomista.
Referointi tekstissä on erittäin läsnä. Kirjoittaja on lainannut teoksesta osioita tekstiin, josta saa ymmäryksen siihen, että minkälainen on Mannisen kirjoutusasu ja -tyyli. Teos on läsnä koko ajan, eikä sitä olla unohdettu mihinkään tekstissä; teos kulkee koko ajan merkinnässä. Tosin referointia ei ole koko ajan, joka on hyvä asia, sillä pystyy itse pohtimaan teoksen käytäviä asioita.
Teoksessa ollaan pohdittu yhteiskunnallisia asioita liittyen nykymaailmaan ja sen tilanteeseen, mutta kauheesti pohdintaa tässä ei oikein ole.
Tekstin rakenne on aikalailla selkeä. Lukiessani sain mielenkiinnon tekstiin ja sen asioihin, ja lopetuskin toimi hyvin jarkevästi, eikä vain seinään. Kappalejako on tehty miten sen kuuluukin tehdä; yksi asia per kappale. Sinäänsä kirjoittajan ajatusta en pystynyt kauheesti seuraamaan, vaan jäin kiinni tekstin suhteeseen teoksen kanssa. Kieli on sujuvaa ja ymmärrettävää, ei kirjoitusvirheitä ja hyvä järjestys.