Siirry pääsisältöön

Elämää nuoren pojan silmin Auschwitzin aidan toiselta puolelta

John Boynen teos Poika raidallisessa pyjamassa on koskettava tarina, jonka kautta lukija pääsee näkemään 1940-luvun holokaustin ajan elämää nuoren päähenkilö pojan silmin eli tarina on kerrottu ikään kuin päähenkilön silmin. Teos on julkaistu Suomessa 2008. 

Teos kertoo pojasta, Brunosta ja hänen perheestään, kun he muuttavat uuteen paikkaan, josta poika ei tiedä mitään. Paikka mihin he muuttavat on Auschwitz, tosin he eivät muuttaneet keskitysleirille vaan sen läheiselle alueelle, aidan toiselle puolelle. Bruno tutustuu toiseen poikaan Shmueliin, joka asuu aidan toisella puolella eli juutalaisten puolella.

Yhtenä teemana teoksessa on holokausti, sillä teos sijoittuu ajaltaan holokaustin ajalle. Holokausti on aika, jolloin natsit ja sen liittolaiset toimeenpanivat noin kuuden miljoonan juutalaisen kansanmurhan. Leirillä ihmiset ovat pukeutuneet raidallisiin pyjamiin, jonka voi jo päätellä teoksen nimestä. Teemana holokausti on raaka, kun miettii mitä kaikkea silloin on tapahtunut, mutta teoksessa siitä ei ole kerrottu niin tarkasti, mikä tekee lukukokemuksesta helpomman lukuunottamatta loppua. 

Toisena teemana teoksessa on päähenkilöiden välinen ystävyys, joka tulee hyvin esille kirjan lopussa, mutta loppu on myös yllätyksellinen. Bruno menee auttamaan Shmuelia hänen isänsä löytämisessä aidan toiselle puolelle ilomielin, koska pitää sitä "suurena seikkailuna, viimeisenä seikkailuna". Brunolla ei ole siis tietoa paikasta, joten hän ei tiedä, että on virhe mennä aidan toiselle puolelle eikä kukaan perheenjäsenistä tiedä mitä Bruno on tekemässä. 

Miljöönä on Saksa sekä Puola 1940-luvulla, joka yhteiskuntana eroaa nykytodellisuudesta, sillä nykyään ei ole diktaattoreita, jotka hallitsevat maata samalla tavalla. Myöskään valtioilla ei ole asiat niin huonosti nyt, kun ne ovat kyseisenä sota-aikana olleet. Teoksessa Saksaa hallitsee Hilleri, joka on selvä viittaus Hitleriin, joka oikeasti johti 1940-luvulla Natsi-Saksaa. Nykyaikana ei ole mitään holokaustin tapaista eikä nykyään kenelläkään ole oikeuksia kohdella muita, miten sattuu vaan siitä saa rangaistuksen. 

Päähenkilöitä teoksessa ovat Bruno ja Shmuel, jotka ovat samanikäiset ja viihtyvät hyvin keskenään. Se tekee tarinasta koskettavamman, sillä he ovat ystävystyneet ja tulleet niin läheisiksi toisilleen. Heidän tutustuessaan heidän välillään on aita, jonka läpi he juttelevat eikä heitä näytä se häiritsevän. Kumpikaan ei taida oikeasti tietää, mitä varten he ovat aidan eri puolilla. Shmuel yrittää kertoa Brunolle, miksi leirillä tehdään ihmisille kyseisiä asioita eikä Bruno ymmärrä, että kyseessä on keskitysleiri ja ihmiset siellä ovat juutalaisia ja vain sen takia heitä kohdellaan tavalla mikä ei ole missään nimessä oikein. Ihmiset, joutuivat kokemaan keskitysleirillä kaikenlaista kauhua vain, koska he ovat eri uskonnossa ja he ovat vähemmistö. 

Sivuhenkilöitä ovat Brunon perheen jäsenet ja varsinkin Brunon isä. Brunon isä on Hillerillä töissä ja hän on komendantti. Hänen työnsä takiaan he joutuivat muuttamaan Berliinistä Auschwitziin. Muut sotilaat tottelevat Brunon isää ja kohtelevat häntä kuin johtajaa. Hän on myös osavastuussa siitä, mitä juutalaiset joutuvat kestämään leirillä eikä Bruno tiedä sitäkään. Perheen isällä on siis eniten valtaa ja vähiten valtaa on Brunolla, sillä hän on perheen nuorin eikä tiedä mitä ympärillä tapahtuu. 

Sotilaat sekä muut saksalaiset ovat vastaan aidan toisella puolella olevia juutalaisia. Heillä ei ole mitään valtaa vaan heihin käytetään valtaa sekä voimaa, joka aiheutti monen miljoonan ihmisen kuoleman. Nykyään vähemmistöihin ja uskontoihin suhtaudutaan paremmin ja niitä puolustetaan. Maailma on muuttunut holokaustin jälkeen eikä järkyttäviä tapahtumia ole vieläkään unohdettu eikä välttämättä tullakaan koskaan unohtamaan. 

Kommentit

  1. Merkinnässä on kerrottu julkaisutiedot ja teos on esitelty riittävän kattavasti, joten siitä saa hyvän yleiskäsityksen. En löytänyt merkinnästä selkeää teesiä. Teosta oli referoitu merkinnässä, mutta siinä olisi voinut olla enemmän tekstistä otettuja esimerkkejä. Teos kulki kuitenkin mukana koko merkinnän ajan ja siinä oli omia ajatuksia. Teosta oli pohdittu jonkin verran, mutta pohdintaa olisi voinut olla vähän enemmän. Merkinnän rakenne oli selkeä ja tekstissä oli järkevä kappalejako. Kirjoittajan ajatusta oli myös helppo seurata ja kieli oli sujuvaa sekä ymmärrettävää.

    VastaaPoista
  2. Kirjoituksessa on kerrottu selvästi teoksen julkaisutiedot ja esitelty se kattavasti. Aihe, teemat ja henkilöt on kerrottu selvästi ja hyvin. On kerrottu, että teos viittaa toisen maailmansodan aikana olevaan keskitysleiriin, Auschwitziin, joka on koko teoksen miljöö puolan lisäksi. Myöskin kerrotaan, että teoksessa olevaa Natsi-Saksaa johtaa Hiller niminen henkilö, joka on viittaus Hitleriin.

    Teesinä saattaa toimia vähemmistöjen arvot 50 vuotta sitten ja niiden vertaus nykytilanteeseen. Sitä on perusteltu hyvin viitaten omiin ajatuksiin ja yleisajatukseen. Erotellaan sen ajan ja nykyajan perustelut.

    Teosta ei olla referoitu paljoa, joten sen kirjoitustyylistä ja -asusta ei ole selvää tietoa, mutta kuitenkin ollaan kerrottu tiivistetysti itse teoksesra omin sanoin, joka antaa tilaa omille ajatuksille. Se kuitenkin pysyy kirjoituksessa koko ajan mukana, joka on hyvä.

    Teosta on pohdittu hyvin ja riittävästi. Kirjoittaja selvästi kertoo omista ajatuksistaan holokaustin uhreista ja sen kauhuista. Hän ottaa hyvin kantaa asiaan selvin perusteluin ja ajatuksin.

    Kirjoituksen rakenne on erittäin selkeä. Aloitus antoi minulle heti kiinnostuksen tekstiin ja lopetus sai minut pohtimaan asioita, eikä loppunut seinään. Asiat on jaettu hyvin määrin kappaleisiin ja kirjoittajan ajatusta oli aikalailla helppo seurata. Myöskin kieli on hyvin sujuvaa ja ymmärrettävää, ilmanhan näitä en pystyisi kirjoittamaan tätä arviointia, hehe. Teksti on hyvin kirjoitettua ja kiinnostavaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

José Saramagon kertomus sokeudesta

José Saramagon kertomus sokeudesta on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1995 portugalinkielisenä. Sen on suomentanut Erkki Kirjalainen vuonna 1997. Kirjasta on myös tehty vuonna 2008 elokuva  Blindness . Kirja kertoo nimeämättömästä alueesta, johon iskee epidemia, jota kansalaiset alkavat kutsua valkotaudiksi. Tautiin sairastuneet näkevät pelkkää valkoista, eikä taudin aiheuttajaa tiedetä. Sokeutuneilla ei ole silmissä mitään vaurioita, joten näkevät joutuvat paniikkiin ja yrittävät taistella epidemiaa vastaan. Kaikki sairastuneet ja heidän kanssa tekemisissä olleet eristetään vanhaan mielisairaalaan, jossa ei ole kovin ihanteelliset oltavat. Syytä ei tiedetä, mutta sairaus ei tartu lääkärin vaimoon ollenkaan, vaikka itse lääkärikin on saanut tartunnan. Lääkärin vaimo onkin ainoa joka joutuu näkemään sairauden aiheuttamat seuraukset. Vaikuttaa, että kirjassa pidetään tärkeimpänä juonta ja tapahtumakäänteitä, koska kirjan miljöötä ei ole nimetty, eikä kirjan henkilöidenkään ni...

Teemu Mannisen yhteiskuntakriittistä runoutta

Vuonna 2012 julkaistun Teemu Mannisen Paha äiti (Poesia) -runokokoelman aiheet ovat arkisia, mutta samalla myös kantaa ottavia. Runokokoelma on herättänyt keskustelua, koska teoksessa puhutaan yhteiskunnan ongelmista. Niin kuin Kansan Sivistysrahaston sivuilla kerrotaakin, kokoelma on anarkistinen yhteiskunnallinen puheenvuoro, mutta se on myös haikeutta ja kaipausta pohtiva teos.   Teoksen nimi Paha äiti ei anna oikeanlaista kuvaa sen sisällöstä. Yksi keskeisimmistä teemoista teoksessa on ympäristö. Monissa runoissa kuvataan luontoa, jonka takia runoihin on helppo samaistua. Luonnon lisäksi aiheina ovat myös ihminen, elämä, eläimet, yhteiskunta ja yleisesti arkiset asiat. Esimerkiksi “Porsas” -runon ensimmäisessä säkeistössä kuvataan luontoa ja eläimiä: “Aurinko mönkii mäelle muistoksi. / Lihava metsä laihtuu puistoksi. / Pimeä leijona säilyy tarhassa. / Myyty lohi jäätyy pakastimessa.” Teoksen runot ovat irrallisia toisistaan eivätkä ne muodosta tiettyä kokonaisuutta....

Naisten asema sodan aikana

Kätilö on vuonna 2011 julkaistu Katja Ketun kirjoittama romaani, joka kertoo suomalaisen kätilön ja saksalaisen natsiupseerin suhteesta Lapin sodan aikana. Kirja sai vuonna 2012 Runeberg-palkinnon ja Kalevi Jäntin palkinnon. Kirjan teema on sota ja naisten olosuhteet sodan aikana. Naisilla oli siihen aikaan huono ja heikko asema ja erittäin vähän oikeuksia. Myös natsien valtakausi hallitsee kirjan aikana. Kirjan kieli on moniulotteista, siinä on monta kerrosta. Sitä voisi myös kuvailla hieman rajuksi ja ronskiksikin. Välillä tuntui että kirjassa hieman poukkoiltiin menneestä hetkestä nykypäivään. Tämän vuoksi kirjan perässä oli hiukan vaikea pysyä. Lapin Sota oli julmaa ja armotonta. Yksikään ei päässyt sitä karkuun. Ihmiset olivat nälkäisiä ja huonovointisia. Sairastelua ja ainaista kuolemista. Lapin raa'at sääolosuhteet eivät säälineet ketään. Elämä oli karua ja surullista. Sota kosketti jokaista ihmistä kylmästi, yksikään ei säästynyt. Jokainen päivä oli kuin viimeinen pä...