Sekalainen mestariteos
Pieniä kovia nuppuja on Reetta Pekkasen kirjoittama esikoisteos ja runokirja, jonka on kustantanut Poesia vuonna 2014 ja se on voittanut monia kirjallisuuspalkintoja kuten Katri Vala -palkinnon 2015 ja Tiiliskivi-palkinnon 2015. Teos on lyhyt, kuten runokirjat yleensä eli tämän teoksen tapauksessa n. 50 sivu. Teoksessa runot tuovat heti alkuun todella voimakkaan haikean tunnelman vaikka moni ei teoksesta ymmärtäisi ekalla lukukerralla yhtään mitään. Runot eivät ole kertovia, joten teos saattaa täytyä lukea moneen kertaan uudelleen, jotta ymmärtää sanojen merkityksen.
Runojen teemana on osassa selvästi luonto ja osassa ei saa tolkkua luetusta. Myös runojen sanasto liittyy vahvasti arjen ja luonnon harmauteen.Yhdessä runossa sanotaan “yksi maailmanloppu kaikkien maailmanloppujen joukossa”, joka selvästi on mukana teoksen harmaassa teemassa ja vahvistaa tätä tunnelmaa. Teoksessa henkilöhahmot puuttuvat, mutta ne on korvattu erilaisilla luonnon olioilla kuten eläimillä. Minäkertojaa käytetään muutamissa runoissa. Teoksessa asioiden itsestäänselvyys on todettavissa ja sitten se yllättää lukijan odottamattomalla. Teoksen sivulla 29 on täydellinen esimerkki tästä: “Ja on kaunista koska on kirkasta” ja “Ja on mukavaa että on lämmintä.” Näistä lauseista tulee kiva tunnelma, ellei tekstissä olisi juuri mainittu “pakko on vain kuolla.” Toki saatoin liioitella käyttämällä sanaa “odottamattomalla”, mutta se on paras sana mitä keksii tämän teoksen runojen yllättävään rakenteeseen. Lukijalle teos aluksi saattaa tuntuu epätoivon ja toivon sotkulta, mikä on todella hämmentävää ja kiinnostavaa lukijalle ottaen huomioon, että se on ainut mitä runoista saa selvää ekoina lukukertoina.
Kokemuksesta voin kertoa, että aikaisemmin mainitut monet lukukerrat pitävät paikkaansa. Minulle oli todella vaikeaa ymmärtää aluksi ja on vieläkin joitakin runoista. Lukukerta kerrallaan alkoi huomata teemaa ja rakennetta, mutta silti on vaikea saada asioista minkäänlaista selkoa. Teos on lyhyt mikä on kiva sen kannalta, että sen voi lukea uudestaan nopeasti. Teoksesta tulee selvästi esiin kuinka mätä nykymaailma on ja se, että on tässä maailmassa hyvääkin. Sitten kun teoksen saa hyvin tulkittua sitä voisi sanoa mestariteokseksi.
-Tuomas Häsä
Pieniä kovia nuppuja on Reetta Pekkasen kirjoittama esikoisteos ja runokirja, jonka on kustantanut Poesia vuonna 2014 ja se on voittanut monia kirjallisuuspalkintoja kuten Katri Vala -palkinnon 2015 ja Tiiliskivi-palkinnon 2015. Teos on lyhyt, kuten runokirjat yleensä eli tämän teoksen tapauksessa n. 50 sivu. Teoksessa runot tuovat heti alkuun todella voimakkaan haikean tunnelman vaikka moni ei teoksesta ymmärtäisi ekalla lukukerralla yhtään mitään. Runot eivät ole kertovia, joten teos saattaa täytyä lukea moneen kertaan uudelleen, jotta ymmärtää sanojen merkityksen.
Runojen teemana on osassa selvästi luonto ja osassa ei saa tolkkua luetusta. Myös runojen sanasto liittyy vahvasti arjen ja luonnon harmauteen.Yhdessä runossa sanotaan “yksi maailmanloppu kaikkien maailmanloppujen joukossa”, joka selvästi on mukana teoksen harmaassa teemassa ja vahvistaa tätä tunnelmaa. Teoksessa henkilöhahmot puuttuvat, mutta ne on korvattu erilaisilla luonnon olioilla kuten eläimillä. Minäkertojaa käytetään muutamissa runoissa. Teoksessa asioiden itsestäänselvyys on todettavissa ja sitten se yllättää lukijan odottamattomalla. Teoksen sivulla 29 on täydellinen esimerkki tästä: “Ja on kaunista koska on kirkasta” ja “Ja on mukavaa että on lämmintä.” Näistä lauseista tulee kiva tunnelma, ellei tekstissä olisi juuri mainittu “pakko on vain kuolla.” Toki saatoin liioitella käyttämällä sanaa “odottamattomalla”, mutta se on paras sana mitä keksii tämän teoksen runojen yllättävään rakenteeseen. Lukijalle teos aluksi saattaa tuntuu epätoivon ja toivon sotkulta, mikä on todella hämmentävää ja kiinnostavaa lukijalle ottaen huomioon, että se on ainut mitä runoista saa selvää ekoina lukukertoina.
Kokemuksesta voin kertoa, että aikaisemmin mainitut monet lukukerrat pitävät paikkaansa. Minulle oli todella vaikeaa ymmärtää aluksi ja on vieläkin joitakin runoista. Lukukerta kerrallaan alkoi huomata teemaa ja rakennetta, mutta silti on vaikea saada asioista minkäänlaista selkoa. Teos on lyhyt mikä on kiva sen kannalta, että sen voi lukea uudestaan nopeasti. Teoksesta tulee selvästi esiin kuinka mätä nykymaailma on ja se, että on tässä maailmassa hyvääkin. Sitten kun teoksen saa hyvin tulkittua sitä voisi sanoa mestariteokseksi.
-Tuomas Häsä
300 sanaa
VastaaPoista